itseluottamus huippusuoritus mentaalivalmennus
Ymmärrys siitä, miten jokin toimii, on suorassa yhteydessä siihen, kuinka vahvasti luotamme asioiden toimivuuteen. Vastaavasti luottamuksemme taso on yhteydessä siihen, kuinka vähän tai paljon koemme tarvetta ajatella kyseistä asiaa. Mitä vähemmän ajattelemme sitä, mitä olemme tekemässä, sitä rennommasta ja vapaammasta mielentilasta käsin teemme asiaa. Rento ja vapaa mielentila taas on huippusuoriutumisen ja onnistumisten ponnahduslauta.
Kun henkisen ja mentaalipuolen merkitykseen ja rooliin urheilussa on alettu kiinnittää enemmän huomiota, on sen ympärille kehittynyt uusi kenttä ja ala. Tässä kentässä erilaiset toimijat lupaavat tarjota urheilijoille erilaisia metodeja, tekniikoita ja työkaluja, joilla he voivat vahvistaa henkistä puoltaan ja varmistaa, ettei huippusuoritusten teko jää kiinni ”pään kestämisestä” suoritustilanteessa. Yksi yleinen ajatusmalli henkisesti vahvoihin urheilijoihin liittyen onkin se, että heillä ajatellaan olevan parhaimmat tekniikat ja työkalut, joilla hallita omaa mieltä ja ajattelua painetilanteissa.
Kun huippusuorituksen tehneeltä urheilijalta kuitenkin kysytään jälkeenpäin haastattelussa, mitä hänen mielessään liikkui suorituksen aikana, on vastaus yleensä ”eipä juuri mitään”. Vastaavasti sellainen urheilija, joka ei saanut parastaan irti kilpailutilanteessa muistaa tarkalleen ne ajatukset, jotka hänen mielessään liikkuivat suorituksen aikana. Käytännössä aina nämä ajatukset liittyvät johonkin suorituksen kannalta epäolennaisiin asioihin, kuten muihin kilpailijoihin, pelitulokseen tai kilpailun tilanteeseen, kilpailun merkitykseen, olosuhteisiin, omiin tuntemuksiin jne.
Olimme viime viikonloppuna Vierumäellä jääkiekkoliiton maalivahtivalmentajakoulutuksessa (MVK 2017) vetämässä aamupäiväluennon maalivahtien mentaalivalmennuksesta ja henkisen suorituskyvyn tukemisesta valmentajana. Yksi pääteemoistamme oli tarkastella, miksi toiset maalivahdit kykenevät saamaan itsestään ja omasta fyysisestä potentiaalistaan kaiken irti pelistä ja kaudesta toiseen, siinä missä toiset kärsivät epätasaisuudesta, jossa huippusuoritusta yhtenä päivänä voi seurata täysi pannukakku seuraavana.
Käytämme kahta eri termiä kuvaamaan näitä kahta eri urheilijatyyppiä: kestomenestyjät ja tähdenlennot. Kestomenestyjillä viittaamme siis sellaisiin urheilijoihin, jotka kykenevät säännöllisesti tekemään oman potentiaalinsa mahdollistamia suorituksia sillä tasolla, johon heidän lajitaidolliset ja fyysiset ominaisuudet riittävät. He ovat tasaisia suorittajia. Emme siis viittaa kestomenestyjistä puhuessa varsinaisesti ulkoiseen menestykseen, vaan menestykseen suhteessa omaan potentiaaliin.
Itseluottamus.comin Makke kutsuttiin vieraaksi MTV3:n Huomenta Suomeen puhumaan itseluottamuksesta. Hän sai seurakseen haastatteluun Saara Aallon, jota Makke on usein luennoillaan nostanut esille sen, suomalaiseksi poikkeuksellisen, itseluottamuksen ja jatkuvan itsensä haastamisen mentaliteetin takia, jota hän näkyvästi heijastaa.
Saara on luonut viime vuonna menestyksekkäästi uraa laulajana ja lauluntekijänä sekä Suomessa että ulkomailla. Hän tuli suomalaisille tunnetuksi Voice of Finland –ohjelmasta, jossa hän sijoittui sen ensimmäisellä tuotantokaudelle toiseksi, vaikka hän monien mielestä oli selvä ennakkosuosikki voittamaan koko kilpailun. Tämän lisäksi hän on sijoittunut kaksi kertaa toiseksi Suomen Euroviisukarsinnoissa sekä brittiläisessä The X-Factor –kilpailussa. Näiden myötä hänet onkin nimetty ”ikuiseksi kakkoseksi” niin median toimesta kuin netin keskustelupalstoilla.¹
Huolimatta tappioistaan laulukilpailuissa, Saara on jatkanut määrätietoisesti eteenpäin urallaan uusiin mahdollisuuksiin tarttuen, mikä ei ole aina niin tyypillistä meille suomalaisille. Tässä artikkelissa haluamme nostaa esille syitä, jotka mielestämme selittävät Saaran menestystä artistina ja kykyä nousta uudelle tasolle vastoinkäymisistä ja pettymyksistä huolimatta.
Julkaisimme jokin aika sitten kyselyn, johon pyysimme vastauksia suomalaisilta kahteen kysymykseen: ”mitä itseluottamus merkitsee sinulle?” ja ”mistä korkea itseluottamus mielestäsi rakentuu?”. Saimme kyselyyn yli 300 vastausta, joita tulemme hyödyntämään keväällä julkaistavassa kirjassamme Itseluottamus (kust. Viisas Elämä). Tulevan kirjan alussa puhumme itseluottamuksen tärkeydestä ja keskeisestä roolista huippusuoritusten ja onnistumisten takana. Alla olevassa kirjastamme otetussa pätkässä kerromme, miksi itseluottamus on mielestämme niin oleellisen tärkeä henkinen ominaisuus.
Maailma on täynnä erilaisia teorioita ja yleisesti hyväksyttäjä ”faktoja” liittyen siihen, mistä korkea itseluottamus tulee. Yleisesti ajatellaan, että itseluottamuksen taso on seurausta esimerkiksi sellaisista tekijöistä, kuten kokemus, tiedot, taidot, kasvatus, onnistumiset ja myönteinen palaute. Toisaalta itseluottamuksen puutteeseen syynä koetaan olevan kokemuksen tai tietojen puute, keskinkertaiset taidot, huono kasvatus, epäonnistumiset ja kielteinen palaute.
Yhteistä molemmille on se, että sekä korkean itseluottamuksen että itseluottamuksen puutteen nähdään olevan seurausta ulkoisista olosuhteista ja tekijöistä. Tämän ajatusmallin mukaan meillä itsellämme näyttää olevan hyvin vähän sanomista sen suhteen, mikä itseluottamuksemme taso on missäkin tilanteessa, milläkin hetkellä. Olemmekin ikään kuin ulkoisten olosuhteiden ja tekijöiden uhreja
Tiedätkö, mistä tunnistaa henkisesti kypsän huippu-urheilijan?
Siitä, ettei tämä epäonnistumisen ja huonon suorituksen jälkeisessä haastattelussa selittele omaa epäonnistumistaan itsensä ulkopuolisilla tekijöillä. Vaikka haastattelija kuinka johdattelisi urheilijaa puhumaan kelistä, välineistä tai muista satunnaisista ympäristöllisistä seikoista, urheilija toteaa ”kelin/välineiden/ympäristön olleen kaikille sama”. Toisaalta sellainen urheilija, jolla on vaikeuksia henkisellä puolella, keksii aina pitkän listan ulkopuolisia syitä huonolle suoritukselle. Tällainen urheilija myös kokee, että ulkoisilla olosuhteilla ja tekijöillä on vaikutusta omaan tunnetilaan suorituksen aikana.
Esittelemme nyt viisi yleistä myyttiä huippusuorituksesta. Nämä ovat siis sellaisia vääristyneitä uskomuksia, joita yleisesti pidetään totena. Näiden myyttien totena pitäminen johtaa usein täysin turhiin toimenpiteisiin, jotka näyttävät loogisilta tästä väärinymmärryksestä käsin, mutta, jotka todellisuudessa saattavat jopa estää meitä saavuttamasta parastamme silloin kun sille olisi suurin tarve koska ne ruuhkauttavat mielellä täysin turhalla ajattelulla ja vie fokuksemme pois tästä hetkestä.
Olemme tämän kevään aikana haastatelleet entisiä ja nykyisiä jääkiekkomaalivahteja. Yhden haastattelun aikana kuulimme mielenkiintoisen tarinan Miikka ”Kipper” Kiprusoffista. Kipper on yksi Suomen kaikkien aikojen parhaimmista jääkiekkomaalivahdeista ja ensimmäinen suomalainen, joka on saanut NHL-kauden parhaimmalle maalivahdille annettavan Vezina-palkinnon.
Miikka Kiprusoff oli Suomen ykkösmaalivahti Vancouverin Olympialaisten jääkiekkoturnauksessa vuonna 2010. Tuossa turnauksessa Suomi sai hienosti pronssia mutta valitettavasti nuo kisat muistetaan etenkin surullisenkuuluisasta USA välieräottelusta, jonka Suomi hävisi peräti 6-1 jouduttuaan 6-0 tappioasemaan jo heti ensimmäisessä erässä. Suomen maalilla aloittaneelle Kipperille peli oli varmasti yksi hänen uransa kammottavimmista ottaen huomioon ottelun panokset. Kipper vaihdettiin pois maalilta neljännen maalin jälkeen ja peliä televisiovastaanottimen kautta katselleet saivatkin pian todistaa kuvaa vaihtopenkillä kyyneleet silmissä istuneesta huippumaalivahdista.
Yksikään urheilija maailmassa ei ole immuuni virheille ja epäonnistuneille suorituksille. Koska olemme pohjimmiltamme vain ihmisiä ja kykymme havainnoida ympäristöämme on rajoitettu, olemme aina alttiita virhearviointeihin siitä yksinkertaisesta syystä, ettemme kykene huomioimaan jok’ikista ympäristön muuttajaa suorituksen aikana. Siksi tulemme tekemään virheitä ja kokemaan epäonnistumisia elämämme loppuun asti niin kentällä kuin sen ulkopuolella
Kenenkään meistä ei pitänyt elämämme alkuvuosina turvautua henkisen valmentajan apuun oppiaksemme sellaisia elämän kannalta välttämättömiä taitoja, kuten kyvyn kävellä, puhua ja käyttää käsiä, siitä huolimatta, että jouduimme kohtaamaan näitä taitoja opetellessamme lähes jatkuvia epäonnistumisen ja turhautumisen hetkiä.
Aivan kuten tietokone, joka on lepotilassa, nollapisteessä oleva mieli säästää energiaa. Siksi mielen nollapiste tuntuu tyyneytenä ja sisäisenä rauhana. Aktiivisen toiminnan aikana tätä tilaa kuvataan usein sanalla ”flow”.
Mielemme ollessa nollapisteessä tunnemme olomme luonnostaan itseluottavaiseksi. Itseluottamuksen tila on siis myös perustilamme. Se on se tila, jossa olisimme suurimman osan ajasta, ellemme yrittäisi niin kovin päästä kyseiseen tilaan.
