Itseluottamus on mielen tila. Se on tunnetila, joka ilmaantuu mielen ollessa vapaa turhanpäiväisestä ajattelusta. Tämä turhasta sisäisestä puheesta vapaa tila on mielen nollapiste. Oletustila. Siis se tila, johon ihmismieli aina palautuu ilman ulkoista väliintuloa.

Aivan kuten tietokone, joka on lepotilassa, nollapisteessä oleva mieli säästää energiaa. Siksi mielen nollapiste tuntuu tyyneytenä ja sisäisenä rauhana. Aktiivisen toiminnan aikana tätä tilaa kuvataan usein sanalla ”flow”.

Mielemme ollessa nollapisteessä tunnemme olomme luonnostaan itseluottavaiseksi. Itseluottamuksen tila on siis myös perustilamme. Se on se tila, jossa olisimme suurimman osan ajasta, ellemme yrittäisi niin kovin päästä kyseiseen tilaan.

Itse asiassa, ainoa asia, joka vie meidät pois itseluottamuksen tunnetilasta on epävarmojen ajatusten pyörittely. Epävarmat ajatukset johtavat epävarmaan olotilaan. Kun lakkaamme ottamasta epävarmat ajatuksemme ja sisäisen höpötyksen tosissaan, mielemme palautuu nollapisteeseen ja tunnemme olomme taas itsevarmaksi.

Emme voi nopeuttaa tätä prosessia, voimme vain hidastaa sitä väliintulollamme. Siksi mielen nollapisteeseen ei päästä jotain tekemällä vaan ilman tekemistä. Tekeminen vaatii ajattelua ja ajattelu on juuri se asia, joka pitää meidät pois mielen nollapisteestä.