Maailma on täynnä erilaisia teorioita ja yleisesti hyväksyttäjä ”faktoja” liittyen siihen, mistä korkea itseluottamus tulee. Yleisesti ajatellaan, että itseluottamuksen taso on seurausta esimerkiksi sellaisista tekijöistä, kuten kokemus, tiedot, taidot, kasvatus, onnistumiset ja myönteinen palaute. Toisaalta itseluottamuksen puutteeseen syynä koetaan olevan kokemuksen tai tietojen puute, keskinkertaiset taidot, huono kasvatus, epäonnistumiset ja kielteinen palaute.
Yhteistä molemmille on se, että sekä korkean itseluottamuksen että itseluottamuksen puutteen nähdään olevan seurausta ulkoisista olosuhteista ja tekijöistä. Tämän ajatusmallin mukaan meillä itsellämme näyttää olevan hyvin vähän sanomista sen suhteen, mikä itseluottamuksemme taso on missäkin tilanteessa, milläkin hetkellä. Olemmekin ikään kuin ulkoisten olosuhteiden ja tekijöiden uhreja.
Kiistaton tosi asia on kuitenkin se, että jokainen meistä syntyi käytännössä rajattomaan itseluottamukseen. Pieninä lapsina meille oli luontaista tuntea täyttä sisäistä varmuutta ja uskoa omia kykyjämme ja mahdollisuuksiamme kohtaan. Yhdenkään meistä ei pitänyt ensimmäisinä elinvuosinaan turvautua mentaalivalmentajan apuun oppiaksemme kävelemään tai puhumaan. Siksi voimmekin sanoa, että itseluottamus on luontainen olotilamme ihmisinä, tila, johon synnyimme.
Kysymys kuuluukin, miksi niin harva aikuinen kokee tätä lähes rajatonta luontaisen itseluottamuksen tilaa?
Selitys on yksinkertainen: Meillä aikuisilla on tapana ulkoistaa itseluottamuksemme itsemme ja tämän hetken ulkopuolisiin olosuhteisiin ja tekijöihin. On normaalia ajatella, ettei itseluottamuksemme voi olla kovin korkea, jos vaikka työskentelemme ensimmäistä päivää jossakin tehtävässä, eikä meillä ole juurikaan kokemusta ja hyvää asiantuntemusta tekemästämme työstä. Toisaalta on myös normaalia ajatella onnistumisten ja epäonnistumisten vaikuttavan itseluottamuksen tasoomme. Varsinkin huippu-urheilussa on hyvin tavanomaista ajatella, että se, miten hyvin olemme onnistuneet edellisissä suorituksissa määrittää, millä itseluottamuksen tasolla suoriudumme nyt.
Mutta jos oikein pysähdymme tarkastelemaan asiaa, huomaamme väistämättä, että tämä ulkoisten olosuhteiden (kokemus, kasvatus, onnistumiset, palaute jne,) ja sisäisen tunnetilan (itseluottamuksen) välinen suhde ei ole sataprosenttinen. Kuvitellaan, että meillä on käytettävissämme 100 hengen koeryhmä, jonka voimme altistaa samalle ulkoiselle olosuhteelle. Tämän jälkeen kysymme koehenkilöiltä, minkä verran ulkoinen tapahtuma vaikutti heidän itseluottamukseensa. Vaikka valtaosa vastaisi vaikutuksen olleen suurin piirtein yhtä suuri, löytäisimme esimerkkejä myös molemmista ääripäistä. Siinä, missä joidenkin henkilöiden itseluottamus koki kovan kolauksen, toisten itseluottamukseen ulkoinen tapahtuma ei vaikuttanut juuri ollenkaan.
Tämä ajatuskoe osoittaa kohti sitä tosiasiaa, että ulkoisten olosuhteiden ja itseluottamuksen välinen suhde on mentaalinen, eli se on olemassa vain ihmisen omassa mielessä. Toisin sanoen, jokainen ihminen luo itse oman ajattelunsa kautta logiikan sille, minkä verran ulkoinen tapahtuma tai tekijä vaikuttaa omaan itseluottamukseen. Tämä tarkoittaa sitä, että linkki ulkoisten olosuhteiden ja itseluottamuksen välillä on viime kädessä kuvitteellinen.
Itseluottamuksen puute onkin yksinkertaisesti seurausta siitä, että olemme omassa mielessämme ulkoistaneet oman itseluottamuksemme ulkoisiin olosuhteisiin ja tekijöihin, ja koska olemme tehneet tämän ”tiedostamattamme”, elämme ikään kuin se olisi totta. Vahvistamme siis ulkoisten olosuhteiden ja sisäisen olotilan välisen suhteen todelliseksi uskomalla, että niiden välinen linkki on oikeasti olemassa.
Ne harvat ihmiset, joiden itseluottamusta ulkoiset tapahtumat ja muutokset eivät näytä millään tavalla hetkauttavan ymmärtävät, ettei heidän itseluottamuksensa ole jotain, joka on panoksena niissä peleissä ja aktiviteetissa, joihin he elämässään osallistuvat (urheilusuorituksessa, työhaastattelussa, julkisessa esiintymisessä, ensi treffeillä jne.). He eivät siis ole panostaneet itseluottamustaan itsensä ulkopuolelle.
Silloin, kun emme ulkoista itseluottamustamme, koemme olomme luontaisen itseluottavaiseksi, aivan kuten lapsina. Luontainen itseluottamus on jotain, joka on aina olemassa ja aina tavoitettavissa, jos emme itse luo sille rajoituksia ja esteitä ulkoistamalla sitä. Avain korkeaan itseluottamukseen onkin siinä, että ymmärtää itseluottamuksen olovan oma perustila ihmisenä ja jotain, joka ei voi koskaan olla ulkoisten olosuhteiden ja tekijöiden vallan alla, muuta kuin kuvitteellisena linkkinä omassa mielessä.
Julkaisemme keväällä kirjan itseluottamuksesta ja huippusuorittamisen psykologiasta. Siinä tuomme luontaisen ja ulkoistetun itseluottamuksen välistä eroa esille vielä tarkemmin ja esittelemämme täysin uuden näkökulman oman ajattelun ja kokemuksen välisen yhteyden ymmärtämiseen. Pidä siis silmällä sivujamme, sillä tulemme pitkin kevättä julkaisemaan lyhyitä pätkiä tulevasta kirjasta.