Jokainen pelaaja ja valmentaja tietää, miten tärkeää joukkuehenki ja pelaajien välinen keskinäinen luottamus ovat menestymiselle joukkueurheilussa. Me emme muista ainakaan koskaan kuulleemme, että mestaruuden voittaneen joukkueen pelaajat olisivat valitelleet, miten huono henki joukkueessa on koko kauden ollut.
Päinvastoin, hyvää tiimihenkeä ja yhteen puhaltamisen fiilistä hehkutetaan lähes järjestäen mestaruushaastatteluissa. Tästä syystä siihen kiinnitetäänkin paljon huomiota ja valmentajat pyrkivät rakentamaan joukkueeseen hyvän, kannustavan ja toisia tukevan ilmapiirin, eli hyvän yhteisluottamuksen. Yksi tärkeimmistä valmentajan tehtävistä onkin johtaa joukkueen yhteishenkeä ja kollektiivista tunnetilaa.
Samaa ajatusmaailmaa on nähtävissä yhä enemmissä määrin työelämässä. Viime kädessä kaikenlainen yhdessä tekeminen on ”yhteishenki-bisnestä”. Menestyvät organisaatiot alasta riippumatta heijastavat ulospäin hyvää sisäistä dynamiikkaa ja yllä mainittua yhteisluottamusta.
Mielentilan (state-of-mind) vaikutus omaan ja muiden suoritukseen
Urheilussa tunnistetaan myös suhde pelaajan mielentilan, suoriutumisen ja joukkuehengen välillä. Otetaan kaksi päinvastaista esimerkkiä:
Joukkue on hävinnyt useamman pelin putkeen, eikä hommat kulje halutulla tavalla. Fiilis joukkueen sisällä on apea. Yksi pelaajista valittaakin ääneen ennen peliä, miten hänen on vaikea motivoitua pelaamaan ja toteaa, ettei ”meillä ole tänäänkään juuri mahdollisuuksia voittoon”.
Mitä tekee (hyvä) valmentaja, jos hän kuulee tämän?
Penkittää totta kai pelaajan, eli ottaa hänet pois pelaavasta kokoonpanosta, sillä hyvin todennäköisesti hänestä on enemmän haittaa, kuin hyötyä kentällä. Lisäksi hänen asenteellaan on myös heikentävä vaikutus koko joukkueen fiilikseen ja yhteisluottamukseen. Pelaajan alhainen mielentila heijastuu tässä tapauksessa negatiivisesti hänen omaan suoritukseen ja koko joukkueen tunnetilaan. Hyvä valmentaja näkee, että paras vaihtoehto kokonaisuuden kannalta on ottaa tämä pelaaja pois kokoonpanosta. Hän on valmis tekemään tämän riippumatta siitä, kuinka hyvä pelaaja on. Sillä ei ole väliä, vaikka hän olisi joukkueen avainpelaajia. Asenne tulee ensin.
Tällaiset pelaajat ovat mielialapelaajia. He kykenevät tekemään hyviä suorituksia silloin, kun oma fiilis on kohdillaan ja joukkueellakin kulkee. Mutta heillä on tapana purkaa omaa huonoa oloaan ja turhautumistaan muihin, eivätkä he kykene saamaan itsestään parasta irti vastoinkäymisten hetkillä.
Kuvitellaan, että ollaan samassa tilanteessa, mutta yhden pelaajan mielentila on kirkas ja olo itseluottavainen joukkueen huonoista suorituksista huolimatta. Tämä pelaaja ymmärtää, että potentiaali huippusuoritukselle on aina olemassa riippumatta siitä, miten edelliset pelit ovat menneet. Hänen alkaakin tehdä oikeita ratkaisuja ja hyviä suorituksia pelikentällä. Muut pelaajat luonnollisesti huomaavat tämän, mikä inspiroi ja motivoi heitä sekä nostattaa heidän tunnetilaansa ja energiatasoja. Kohta koko joukkue alkaa pelata kirkkaammasta mielentilasta käsin, minkä myötä jokainen kykenee suoriutumaan paremmin oman potentiaalinsa mahdollistamalla tavalla. Eli yhden pelaajan mielentilan muutos vaikutti positiivisesti hänen suoritukseensa, mikä nostatti koko joukkueen fiilistä ja sen myötä energiatasoja.
Tallaiset pelaajat ovat tunnejohtajia ja joukkueen avainpelaajia. He erottuvat siitä, että pystyvät nostamaan itsensä optimaaliseen mielentilaan missä tahansa tilanteessa ja esimerkillään johtamaan muita. He eivät anna huonon sisäisen fiiliksen tai epävarmuuden heijastua ulospäin, vaan kantavat vastuun omasta mielentilastaan. He ovat pelikenttien Koivuja, Koposia ja Litmasia.
Työelämän avainpelaajat
Kuvitellaan, että ollaan pelikentän sijaan työpaikan kahvitaukotilassa. Yksi työntekijä valittaa, miten oma fiilis ja motivaatio työtä kohtaan ovat alhaisia, eikä juuri huvita tehdä töitä. Ehkä hän myös mainitsee ääneen muutaman ajatuksensa koskien sitä, mitä mieltä hän on työn mielekkyydestä, tärkeydestä tai esimiehestä. Tästä alhaisesta mielentilasta käsin hänen työsuoriutumisensa on olematonta ja tuottavuutensa alhainen. Lisäksi antaa oman sisäisen turhautumisensa näkyä ulospäin ja ikään kuin vetää muut saman tiimin jäsenet mukanaan.
Tuhannen euron kysymys (joskus kirjaimellisesti) onkin, onko tiimin esimies valmis vetämään hänet pois kokoonpanosta?
On hyvin vaikea kuvitella, että voisi olla menestyvä ja tuottava organisaatio tai tiimi, jossa yhteishenki ja yhteisluottamus eivät ole kohdillaan. Jokaisesta organisaatiosta löytyy myös mielialapelaajia ja tunnejohtajia. Mutta jostain syystä työmaailmassa ei nähdä, mikä suora vaikutus jokaisen työntekijän mielen- ja tunnetilalla on hänen omaan suoritukseen ja kollektiiviseen henkeen.
Työelämän pelikentillä olisi mielestämme paljon opittavaa ja oivallettavaa urheilukentiltä. Jostain syystä kuitenkin urheilumaailmaa nähdään hallitsevan eri lainalaisuudet kuin työelämää. Siksi onkin tärkeää tuoda näkyväksi yhtäläisyyksiä näiden välillä ja ylipäätään siinä, miten mielentila, suoritustehokkuus ja yhteishenki ovat yhteyksissä toisiinsa.