Myytit murskaksi: Miksi Tšekki pelin ”sulamisella” ei ole vaikutusta leijonien henkiseen suorituskykyyn?

Tämä teksti on kirjoitettu päivä sen jälkeen, kun Suomen maajoukkue hävisi jääkiekon MM-kisoissa Tšekille voittolaukauskisassa maalein 4-3 johdettuaan peliä vielä kolmannen erän puolivälissä 3-0. Tuo poikkeuksellinen viime hetken ”sulaminen” on nostattanut paljon keskustelu netin keskustelupalstoilla sekä mediassa. On esitetty paljon erilaisia arvioita siitä, kuinka paljon tuo peli vaikuttaa leijonien itseluottamukseen ja mentaaliseen suorituskykyyn tulevissa peleissä.

 

Alle on poimittu muutama ”yleisesti hyväksytty totuus” epävarmuudesta ja sen vaikutuksesta suorituskykyyn. Sen alle on lisätty yleisemmässä muodossa se olettamus, johon kommentti perustuu. Niiden alle olemme kommentoineet, miksi mielestämme kyseiset olettamukset perustuvat virheelliseen ymmärrykseen ihmisen mentaalisesta toimintakyvystä.

 

1.     ”Huonot suoritukset ja epäonnistumiset lisäävät epävarmuuden tunnetta ja syövät itseluottamusta.”

 

Olettamus: Edeltävä suoritus vaikuttaa tietyllä määrätyllä tavalla siihen, mitä urheilija ajattelee ja tuntee tässä hetkessä:

Hyvä suoritus -> itsevarmoja ajatuksia ja itsevarmuuden tunnetta

Huono suoritus -> epävarmoja ajatuksia ja epävarmuuden tunnetta

 

Meidän näkemys: Menneisyyden tapahtumat (kuten edeltävä suoritus) ei voi vaikuttaa siihen, mitä urheilija ajattelee ja tuntee tässä hetkessä. Ei ole olemassa yhteyttä suorituksen ja tunteen välillä.

 

Perustelut: Jos jokaiselta Suomen pelaajalta kysyttäisiin, minkä verran Tšekki pelin huono suoritus vaikuttaa heidän ajatteluunsa ja tunnetilaansa pelin jälkeen, saisimme 20 erilaista vastausta. Suurin osa pelaajista kertoisi pelin vaikuttaneen suurin piirtein saman verran, mutta löytäisimme esimerkkejä myös molemmista ääripäistä; siinä, missä muutama pelaaja kertoisi, ettei edeltävä suoritus vaikuta juuri mitenkään tähän hetkeen, jokunen kertoisi sillä olevan suuri merkitys.

 

Jos edeltävä suoritus voisi oikeasti vaikuttaa urheilijan mielen- ja tunnetilaan, pitäisi jokaisen pelaajan, joka altistui samalle huonolle suoritukselle (Tšekki-peli) tuntea täsmälleen saman verran epävarmuutta. Mutta koska näin ei ole, emme voi sanoa, että on olemassa suora syy-seuraussuhde edeltävän suorituksen ja sen jälkeisen tunnetilan välillä.

 

Selitys: Syy sille, miksi jokainen pelaaja ei tunne saman verran epävarmuutta huonon suorituksen jälkeen on se, että ainoa asia, jonka me ihmiset tunnemme ja koemme on oma ajattelumme tässä hetkessä. Epävarmuuden tunne on siis merkki siitä, että mielemme läpi virtaa juuri nyt ”epävarmaa ajattelua”. Tämä epävarma ajattelu ei ole kuitenkaan seurausta edeltävästä suorituksesta, vaikka se voi näyttää siltä, vaan satunnainen ja hetkittäinen mielentila. Jos kuitenkin uskomme, että epävarmuus on seurausta huonosta suorituksesta, teemme itsestämme automaattisesti ulkoisten olosuhteiden (menneet tapahtumat) uhreja, jolloin rajoitamme omia mahdollisuuksiamme lähteä tekemään uusi huippusuoritus puhtaalta pöydältä.

 

2.     ”Epävarmuuden tunteelle on tehtävä jotain. Se on käsiteltävä pois”

 

Olettamus: Tämän lauseen takana olettamus on se, että epävarmuus on ei-toivottu tunnetila, jolle pitää tehdä jotain (käsitellä) pois, koska se on este huippusuoritukselle seuraavassa pelissä.

 

Meidän näkemys: Jokainen ihminen pystyy tekemään huippusuorituksen ja olemaan parhaimmillaan riippumatta omasta tunnetilasta. Epävarmuus on normaalia. Se ei ole este huippusuoritukselle. Epävarmuutta ei myöskään tarvitse käsitellä.

 

Perustelut: Jos epävarmuuden tunne olisi este huippusuoritukselle, silloin kukaan ihminen ei olisi koskaan voinut tehdä hyvää suoritusta tuntiessaan epävarmuutta. Tämä ei kuitenkaan ole totta. Moni urheilija on tehnyt huippusuorituksen silloinkin, kun oma olotila on ollut epävarma ja jännittynyt. Kyse on siitä, mitä urheilijaa ajattelee ja ymmärtää. Jos urheilija uskoo, että huippusuoritus ei ole mahdollista epävarmasta olotilasta käsin, tällöin hän rajoittaa itse omaa suorituskykyään. Tästä syntyy tarve tehdä jotain epävarmuuden tunteelle (käsitellä pois). Jos taas hän ymmärtää, että potentiaali huippusuoritukselle on aina olemassa, hän tuntee rentoutta ja valmiutta lähteä peliin mahdollisesta epävarmuudesta huolimatta. Tällöin tarve tehdä jotain epävarmuudelle poistuu, koska se nähdään vain normaalina olotilana, jolla ei ole absoluuttista valtaa päättää suorituksen onnistumisesta.

 

Selitys: Epävarmuuden tunne on yksinkertaisesti (mentaalista) energiaa, jota tunnemme hetkellisesti. Ihmisen kyky tehdä onnistunut suoritus ei ole riippuvainen siitä, millaista energiaa hän tuntee milläkin hetkellä. Ei ole olemassa ”parempaa” tai ”huonompaa” energiaa.

 

Kaikki lähtee ymmärryksestä

 

Se, minkä verran Tšekki pelin tapahtuvat vaikuttavat yksittäisten pelaajien itseluottamukseen ja suorituskykyyn on täysin riippuvainen siitä, kumpaan näkemykseen kyseinen pelaaja uskoo.

 

1.     Jos pelaaja uskoo, että ”huono suoritus syö itseluottamusta ja kasvattaa epävarmuutta”, kokee hän itseluottamusvajetta pelissä, koska hän ei voi enää muuttaa edellistä suoritusta. Jos taas pelaaja ymmärtää, että epävarmuuden tunne on vain ohimenevä mielentila, jolla ei ole yhteyttä edelliseen peliin, tuntee hän valmiutta lähteä peliin ilman edellisen pelin ”painolastia”.

 

2.     Jos pelaaja uskoo, että epävarmuuden tunne on este huippusuoritukselle, kokee hän tarvetta tehdä jotain epävarmuuden tunteelle. Tämä synnyttää sisäistä painetta ja stressiä, koska epävarmuus nähdään ei-toivuttuna tunnetilana. Jos taas pelaaja ymmärtää, että epävarmuus on normaalia, eikä se ole este huippusuoritukselle, kokee hän sisäistä rentoutta ja luontaista itseluottamusta peliin lähdettäessä.

 

Tsekki-peli vaikuttaa siis Suomen joukkueeseen tuleva(/i)ssa peleissä juuri sen verran, kuin yksittäiset Suomen pelaajat uskovat sen vaikuttavan.

 

Halusimme nostaa nämä esille, koska mielestämme ne ovat hyviä esimerkkiä tietyistä virheellisistä olettamuksista ja uskomuksista, jotka ovat vahvasti vallalla urheilussa ja mentaalivalmennuksessa. Jätämme jokaisen itsensä päätettäväksi, kumpaa näkemystä pitää mielestään oikeana.